Olen kokeillut useaa mielialalääkettä, ssri:tä, snri:tä sekä epätyypillisiä pitkäaikaiseen masennukseen ja ahdistukseen. En koe lääkkeistä saaneeni merkittävää apua, en ainakaan sivuvaikutukset ylittävää. Vapinaa, kutinaa, seksuaalista haittaa, univaikeuksia ja ehkä häiritsevimpänä tunne siitä kuin aivot ja etenkin tunteet olisi kääritty läpikuultavaan kelmuun.
Tunteet ovat siellä tallella, niistä on hailakka tuntuma, mutta niihin ei pääse käsiksi, kosketuksiin, eikä niitä pysty käsittelemään. Jos ennen lääkitystä elämänhalu oli hukassa masennuksen ja ahdistuksen takia, lääkityksellä se pysyi yhtä visusti poissa koska mikään ei tuntunut miltään ja päällimmäisenä oli välinpitämättömyys ja aivojen tahkeus tarttua mihinkään. Pahimman zombilääkityksen purettuani olin onnellinen ja helpottunut kyetessäni itkemään ja tuntemaan, vaikka aiheena olikin zombivaikutuksen takia ohi lipunut yhteishaku.
Enää käytössäni on talviajalle piristävä lääke, jolla pysyn hereillä ja jonka sivuvaikutukset ovat hyvin siedettävät sekä tarvittaessa ahdistukseen otettavia lääkkeitä. En ole työkykyinen, mutta en olisi sitä lääkittynäkään. Onneksi moni kuitenkin saa apua lääkkeistä, vaikka omalla kohdallani hyöty on jäänyt vähäiseksi.
Kuva ja teksti: E.Toopi
RIKKI 