Loppuunpalaminen – osa 3

burnout_kuva_2.png

Olen usein miettinyt, miten paljon helpommalla pääsisi, jos ei välittäisi. Ajattelisi, että ei voi vähempää kiinnostaa. Tai ei ajattelisi, ajattelisi jotain muuta, jotain kivaa. Tehköön joku muu, jonkun muun vuoro huolehtia. Mutta miten muuttaa ajattelunsa? Miten muuttua siitä, joka huolehtii kaikesta ja kaikista joksikin ihan toiseksi. Joksikuksi joka ei välitä. Joksikuksi joka huolehtii vain itsestään. Monet asiat eivät lopulta ole huolehtimisen arvoisia, mutta haluanko muuttua sellaiseksi joka ei välitä?

Kuva ja teksti: Iina Lehto

Loppuunpalaminen – osa 2

palanut

Palanut

Tikkuja, tikkuja… poltettuja tikkuja. Sieluni on täynnä palavia tikkuja ja mieleni sytyttää vain uusia. Ne palavat hetken ja sitten sammuvat, nopeasti, lohduttomasti. Milloin poltan sen viimeisen ja voin huokaista, -”Vihdoinkin!” Yritin tänään nousta sängystä, unesta, mutta heräsin vain todetakseni että oli huono uni, mutta oli se parempi kuin tämä hereillä olo. Tyynyni haisee, milloin olen viimeksi vaihtanut petivaatteet? En jaksa muistaa, enkä jaksa ajatella. Nousen sängyn laidalle istumaan ja ajattelen, – ”Tänään teen jotakin sellaista, mitä muut pitävät tärkeänä, mutta löydänkin itseni karistamasta sängyltä loppuun poltettuja mielentikkuja. -”Olkoon! Vielä on viimeinen tikku palamassa!

Kuva ja teksti: Katri Valtonen

Ikävä, kaipaus

 

IkäväElämänsä tanssijatar

”Kun ikävä pusertaa rintaan. Kun todellisuus paiskoo kylmää vasten kasvojasi. Et voi enään koskaan koskettaa toista, nähdä, tai kuulla hänen hersyvää nauruaan. Et enään koskaan saa tunnistaa hänen tuoksuaan. Ja eniten pelkäät, mitä jos unohdan miltä hänen äänensä kuului? Kun jäljellä on kyyneleitä, koetan niillä kastella muistojen ruusuja, jotta ruusut kasvaisivat, voisivat hyvin, ja muistuttaisi minua kaikesta kauniista jota hän elämään kerkesi tuoda. Muistojen ruusut, voikaa hyvin!”

Kuvat ja teksti: Katri Valtonen

Huoltokriisi

rikki_muokattu

 

Jotkut ikuisuudet ovat pidempiä kuin toiset. 97% kaikista maapallon ihmisistä vihaavat sitä mitä tekevät työkseen. Aina on ollut paljon ongelmia.
Paniikkikohtauksia, eri tasoisia tragedioita. Kaikilla on hämmennystä mielessään ja tyhjiö sisällään.

Vaihtuvat kasvot kertovat samaa tarinaa loputtomasti.
Kukaan ei koskaan pääse alkua pidemmälle.

Koskaan pääsemättä alkua pidemmälle.

Kuva ja teksti: Anna Matveinen
https://amatv.crevado.com/