Avun hakeminen/ lääkkeet – osa 1

rikki_laakkeet

Mun suhde omaan mielenterveyteen on aina ollut aika ankara. Menee hyvin kauan ennen kuin myönnän että ees tartten apua, saatikka sitten haen sitä. Ja lääkkeiden suhteen oon mahdollisesti sitäkin itsepäisempi – yleensä en edes ota buranaa päänsärkyyn jos sen voin mitenkään välttää.

Kerran tosiaan oli kadonnu ote omaan elämään niin etten saanu mitää aikaseks. En nukkunu ollenkaan, olin todella ahdistunut. Ja vaikka ahdistus olisi vähän hellittänyt, väsymys sitten lukitsi paikoilleen. Meni monta viikkoa ilman että tein juuri mitään. Suostuin terapautin ehdottamaan mieliala-lääkkeeseen, jonka piti nimenomaan auttaa nukkumaan. Sain ottaa 1/6 suositeltua annostusta, koska olin tosi ennakkoluuloinen, eikä pakkaus-seloste vähentänyt ennakkoluulojani sitten ollenkaan. Mutta en väheksy lääkkeitä tai ihmisiä jotka niitä käyttävät. Tiedostan että oma suhtautumiseni on minulle haitallinen, enkä suosittele sitä. Mulle annetut lääkkeet auttoivat nukkumaan, sivuoireista huolimatta. Olisin pystynyt elämään normaalimmin nopeammin jossein ois nii jääräpäinen. Tosin lääkkeet on sama ku oikean terapeutin tai psykan löytäminen – se vie aikaa ja kokeiluja, eikä sama lääke sovi kaikille, vaikka oireet ois samat. Että älkää vaa antako periks lääkkeiden suhteen jossei eka, toka tai kolmaskaan auta!

Mut oon varma et me kaikki ollaa tuhahdeltu, naurettu ja oltu kauhistuneita noista sivuoire-selosteista ku ollaa kuka mitäkin nappulaa napsittu.

Sarjakuva ja teksti: Memokkeen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s