Avun hakeminen/ lääkkeet – osa 4

Vaatii Rikki projekti 1Vaatii2Vaatii3Vaatii4Vaatii5

On paradoksaalista, että rikkinäiseltä ihmiseltä vaaditaan niin paljon vahvuutta. Siksi hän ei saa jäädä yksin vaan hän tarvitsee kaiken mahdollisen avun ja tuen. Parasta ovat tietysti läheiset ihmiset, mutta lääkket voivat myös tuoda toimintakykyä ja helpottaa oloa paljonkin.

Kuvat ja teksti: Lilli Kiiskinen

Avun hakeminen/ lääkkeet – osa 3

sydän hakkaa rinnassa, pelottaa, että ne kuulee mitä sanon
pelottaa niitten ilmeet, jos ne tuomitsee ja heittää mut vaan roskiin, nyt toi ovi aukee ja mä sit kai meen vaan sisään, mitähän se ajattelee, mitä ihmettä mä sanon, kuolen tähän, liian myöhästä perääntyä, pakko istuu tohon

sininen muovituoli, jos oon liian läski istumaan tohon, jos se menee rikki, jos tipahan lattialle enkä pääse sielt ylös, se kuitenki alkaa nauraa mulle, lisää mut sen vitsikirjaan ja laittaa mun kuvan siihen viereen, mun naama on täynnä finnejä, oon liian ruma sairastamaan mitään masennusta, särkee päätä, sanon sen, oon hiljaa masennuksesta ja väsymyksestä, mä kyllä pystyn menee tän lukukauden läpi nukkumalla, helposti? okei nyt pitäs avata suu, aukene nyt

sönkötän jotain päänsärystä, se kysyy mun silmälaseista, en mä tiedä mitään niistä, haluun vaan pois, miks mä tulin, haluun pois, en saa suutani enää auki, kyyneleet alkaa virrata mun poskia alas, miksen mä pysty oleen edes itkemättä, kuolen häpeään, ehkä mä nyt vaan lähden, haluun pois, pois,pois
tunnen käden mun kädessä, ihmiskontakti, lisää itkua, kuulen kuinka se koittaa lohduttaa rauhallisella terveydenhoitaja äänellä, puhutaan, mä oon jossain muualla, kuulen kuitenkin mun äänen, se vapisee, eikä sitä oikeestaan ees kunnolla kuule, sanon olevani väsynyt, sanon kärsiväni migreenistä päivittäin, sanon että haluun kuolla, sanon etten jaksa enää yhtään mitään

mä täytän lappusia, yhessä lukee osote johon pitää huomenna mennä, aattelen että tää on nyt se alku, tää on se päivä kun mä alotan mun matkan ulos masennuksesta, musta tulee ehkä joskus normaali

sillä tiellä edelleen, lääkittynä ja masennuksen lähes hyväksyneenä

– sanna 24v.

Avun hakeminen/ lääkkeet – osa 2

IMG_20160421_165700895

Olen kokeillut useaa mielialalääkettä, ssri:tä, snri:tä sekä epätyypillisiä pitkäaikaiseen masennukseen ja ahdistukseen. En koe lääkkeistä saaneeni merkittävää apua, en ainakaan sivuvaikutukset ylittävää. Vapinaa, kutinaa, seksuaalista haittaa, univaikeuksia ja ehkä häiritsevimpänä tunne siitä kuin aivot ja etenkin tunteet olisi kääritty läpikuultavaan kelmuun.

Tunteet ovat siellä tallella, niistä on hailakka tuntuma, mutta niihin ei pääse käsiksi, kosketuksiin, eikä niitä pysty käsittelemään. Jos ennen lääkitystä elämänhalu oli hukassa masennuksen ja ahdistuksen takia, lääkityksellä se pysyi yhtä visusti poissa koska mikään ei tuntunut miltään ja päällimmäisenä oli välinpitämättömyys ja aivojen tahkeus tarttua mihinkään. Pahimman zombilääkityksen purettuani olin onnellinen ja helpottunut kyetessäni itkemään ja tuntemaan, vaikka aiheena olikin zombivaikutuksen takia ohi lipunut yhteishaku.

Enää käytössäni on talviajalle piristävä lääke, jolla pysyn hereillä ja jonka sivuvaikutukset ovat hyvin siedettävät sekä tarvittaessa ahdistukseen otettavia lääkkeitä. En ole työkykyinen, mutta en olisi sitä lääkittynäkään. Onneksi moni kuitenkin saa apua lääkkeistä, vaikka omalla kohdallani hyöty on jäänyt vähäiseksi.

Kuva ja teksti: E.Toopi

Avun hakeminen/ lääkkeet – osa 1

rikki_laakkeet

Mun suhde omaan mielenterveyteen on aina ollut aika ankara. Menee hyvin kauan ennen kuin myönnän että ees tartten apua, saatikka sitten haen sitä. Ja lääkkeiden suhteen oon mahdollisesti sitäkin itsepäisempi – yleensä en edes ota buranaa päänsärkyyn jos sen voin mitenkään välttää.

Kerran tosiaan oli kadonnu ote omaan elämään niin etten saanu mitää aikaseks. En nukkunu ollenkaan, olin todella ahdistunut. Ja vaikka ahdistus olisi vähän hellittänyt, väsymys sitten lukitsi paikoilleen. Meni monta viikkoa ilman että tein juuri mitään. Suostuin terapautin ehdottamaan mieliala-lääkkeeseen, jonka piti nimenomaan auttaa nukkumaan. Sain ottaa 1/6 suositeltua annostusta, koska olin tosi ennakkoluuloinen, eikä pakkaus-seloste vähentänyt ennakkoluulojani sitten ollenkaan. Mutta en väheksy lääkkeitä tai ihmisiä jotka niitä käyttävät. Tiedostan että oma suhtautumiseni on minulle haitallinen, enkä suosittele sitä. Mulle annetut lääkkeet auttoivat nukkumaan, sivuoireista huolimatta. Olisin pystynyt elämään normaalimmin nopeammin jossein ois nii jääräpäinen. Tosin lääkkeet on sama ku oikean terapeutin tai psykan löytäminen – se vie aikaa ja kokeiluja, eikä sama lääke sovi kaikille, vaikka oireet ois samat. Että älkää vaa antako periks lääkkeiden suhteen jossei eka, toka tai kolmaskaan auta!

Mut oon varma et me kaikki ollaa tuhahdeltu, naurettu ja oltu kauhistuneita noista sivuoire-selosteista ku ollaa kuka mitäkin nappulaa napsittu.

Sarjakuva ja teksti: Memokkeen

Old water – henkinen hyväksikäyttö

suola01suola02suola03suola04suola05suola06suola07

Tämä sarjakuva kertoo henkisestä hyväksikäytöstä. Henkinen hyväksikäyttö on vähän niinkuin veden juomista. Aloitat ihmissuhteen, tai veden juomisen, ja kaikki on hyvin. Vesi tyydyttää janosi. Vähitellen kuitenkin suhteeseen, tai veteen, aletaan lisätä suolaa. Suolaa lisätään niin vähän kerrallaan, että et huomaa mitään. Pidät suhdetta yhä täysin normaalina. Lopulta suolaa on niin paljon, että vedestä on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti jatkat sen juomista ja ihmettelet miksi tarpeesi eivät tule tyydytetyiksi ja miksi sinulla on vain paha olla, vaikka kaikkihan on täysin normaalisti. On olemassa noin kaksi tapaa päästä eroon tästä tilanteesta. Joko se, että saatkin jostain muualta puhdasta vettä ja huomaat vihdoin miten suolaista entinen vetesi oli ja lopetat sen juomisen. Toinen vaihtoehto on taas se, että alat kysellä veden antajalta miksi asiat ovat niin huonosti ja alat haastaa hänet hänen teoistaan. Tuossa tilanteessa käy usein niin että tyyppi sanoo että sinä olet liian ”vaikea ja kamala ihminen” joten hänen on jätettävä sinut. Yhtäkkiä olet täysin ilman vettä ja se tuntuu pahalta, mutta oikeasti se on sinulle hyväksi, sillä ei lainkaan vettä on parempi kuin suolainen vesi joka kuivattaa sinut täysin.

Sarjakuva ja teksti: Hanna-Pirita Lehkonen
hannapirita.com
hannapirita.tumblr.com
https://twitter.com/ HannaPirita
https://www.instagram.com/ hannapirita/
https://www.facebook.com/ theimmortalnerd/

Kehollisuus – osa 2

rikkihuhtikuu1rikkihuhtikuu2rikkihuhtikuu3

”As for so many others, my body image has been a great contributor in my mental health – or rather the issues related to it. There are many sides to that, and in my illustrations I wanted to depict the feeling of not being good enough the way one is by reflecting on my ”flaws” – parts of me I’m not happy with, for one reason or another. It’s not that I always want certain changes made but rather a result of negative or evaluating comments and comparing myself to either other people or the illusion of a ”perfect” looking human being that is promoted on the (social) media. By showing these ”little” things that have caused me great insecurity and discomfort I want to tell everyone else struggling with their body image that they are not alone. The beauty-based pressure put on people is a difficult issue that needs to be fixed – we are so much more than our looks, after all.”

Kuvat ja teksti: liejja