Eristäytyminen

Tekijä: Lilli Kiiskinen

Yksin kotona

sä julkaset faceen vaan synttäonnittelut ja profiilikuvan, joka sekin tuottaa suurta häpeää. Synttärionnittelutkin tuntuu turhalta, kun kavereina on vaan sukulaisia ja tuttuja, ketä sä et oo päästänyt liian lähelle. Näät pitsalähettiä useammin kun sun omaa perhettä. Et muista miten hymyillään, miten otetaan vastaan kehuja. Sun arkeen kuuluu nukkuminen, syöminen ja elokuvien ja sarjojen loputon katsominen. Sä pidät puhelinta aina äänettömällä, etkä todellakaan vastaa kenellekään. Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Naapurin soittaessa ovikelloa sä pidätät hengitystä ja hiivit oven taakse, muttet avaa ovea. Oli sitten tulipalo tai vessasi vuotaa alakerran mummon katosta. Välttelet peiliä ja pidät ikkunan verhot visusti kiinni. Likainen jääkaappi haisee pahalta vaikkei siellä ole mitään. Pilantuneet ruuat laitat pakastimeen, koska et jaksa viedä roskia. Keräät kokispulloja riviin ja tarkastat kerta toisensa jälkeen että etuketit on näkyvillä tasaisesti. Oot seonnut päivissä, joskus jopa vuosissa. Et muista kenenkään synttäreitä, etkä osallistu sukukokouksiin. Katselet snäpissä miten onnelliset ihmiset juhlii festareilla ja juo viinaa. Säkin haluisit juoda viinaa muttet voi koska lääkitys, ja suvun alttius alkoholismiin. Oot lihonnut kolkytä kiloa, eikä sulla oo ehjiä vaatteita. Pyörän takarengas puhkes vuodenvaihteessa , nyt on heinäkuu. Et soita hammaslääkäriin, koska et halua vaivata heitä turhaan. vakuutat äidilles kerta toisensa jälkeen, että kaikki on tosi hyvin. Murehdit jo seuraavan kuun laskuista. Pidät enemmän huolta kaktuksistasi kun itsestäs ja hygieniasta. Sänkyyn on muodostunut sun painavan ruhon muotoinen painauma. Kaikkialla on pölyistä ja pysähtynyttä. Juttelet yksinäsi politiikasta ja ilmaston muutoksesta. Kirjotat koko ajan tehtävälistoja, koska et muuten tiedä mitä pitää tehdä. Uusit kirjaston kirjat kahdeksatta kertaa. Nukut 14 tuntia ja olet silti väsynyt. Käyt tapaamassa psykologia säännöllisesti, mutta sulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin että ei kuulu mitään erikoista. Kaikista pahinta on se, että rakentamasi muuri estää sua olemasta osallisena elämään ja se on sun oma valinta, jäädä sivuun pelkäämään. Sun maailmankuva on niin kapea ja mustavalkoinen, ettet osaa nauttia mistään. Kaikki kyyneleet on itketty ja jäljellä on vaan se tyhjyys. Hiljainen koti ja yksinäisyys.

-Sanna