7 vuotta helvetissä – osa 1

Trigger warning / varoitus – seuraava teksti sisältää kuvaelmia viiltelystä, raiskauksista, abortista, kuolemasta ja itsemurhasta.

 

”Ai, te erositte? Mut se oli niin mukava kaveri!”
Pettymystä, surua. Ei mun kärsimyksen vuoksi, vaan koska muka heitin jonku aarteen pois. Näin lähipiiri reagoi kun kerroin että olin eronnut pikäaikaisen seurustelukumppanini kanssa.

Ongelmana oli että se varmisti etten kerro kenellekään mitä se sanoo ja tekee, kun kukaan ei katso meitä. Ja myöskin miltä pitää näyttää ja miten käyttäytyä, kun joku katsoo.

hardtotalk

Seitsemän vuotta olin jumissa tyypin kanssa, jolle olin käyttökelpoinen lelu. Seitsemän pitkää vuotta uskoin kun se kertoi, ettei tämän parempaa ole. Seitsemän vuotta kesti, ennen kuin päätin että mielummin olisin kuollut kuin jatkan elämistä näin, ja uskalsin lopulta kävellä pois ja aloittaa uudestaan.
Alkuun se oli tosi hurmaava, hauska, rohkea – tuntui että se uskalsi olla outo, oma itsensä, enemmän kuin moni muu. Se viehätti. Että hän oli kiinnostunut musta, ja mahdollisuus olla oma outo itseni sen kanssa, houkutti.

Mutta se oli heti alusta asti väärin, en vain osannut 15-vuotiaana sanoa miksi. Kannoin paljon tuskallisia, vaikeita tunteita silloin – äitini oli juuri kuollut ennen 15. syntymäpäivääni… Olimme läheisiä. Tämä poika tunki itsensä mulle kesken surukauden, ja mä kieltämättä myös tarrauduin, koska pelkäsin olla yksin. En osannut sanoa, mistä erinäiset henkiset kipuni, pelkoni ja vihani kumpusivat, kun siihen aikaan mulla oli niitä niin paljon.

fragile

Emme edes seurustelleet, kun se jo väkisin kiipesi päälleni ja suukotti. Olin shokissa, makasin aloillani ja koitin päättää, olenko kauhuissani vai pitäiskö tämän olla romanttista. Hänen suostuttelujen jälkeen hyväksyin että kaipa se sitten oli romanttista, niiku Han Solo Leialle. Alotimme seurustelun pian tämän jälkeen.

En muista menikö vain kaksi viikkoa vai  kaksi kuukautta, mutta liian pian menetin neitsyyteni tälle kaverille. Sattui, itkin – otin yhteyttä hyvään ystävääni, koska en tiennyt miten käsitellä tapahtunutta. Olin rakastunut tähän tyyppin; mutta mitä tapahtui tuntui todella pahalta ja väärältä. Ystäväni jutteli pojan kanssa. Ystäväni uskoi että poika ymmärsi, poika esitti, että häpesi ja aikoi olla parempi. Molemmat poistuivat keskustelusta tyytyväisinä.

Vaan kuinka kävikään.

shame

Se alkoi kouluttaa mua. En saanut sanoa hänestä koskaan mitään pahaa kenellekään, ettei ihmiset suutu hänelle. En saanut koskaan ilmaista, että suhteessamme, seksuaalisesti tai muuten, oli mitään vikaa, koska se merkitsisi etten rakasta häntä enää. Mun koulutus ylsi myös siihen mistä sain puhua. Esimerkiksi homoista ei saanut puhua, ja olin idiootti jos luulin että mitään muuta kun heteroseksuualeja oli olemassakaan. En saanut olla eri mieltä – huuto ei loppunut ennen kuin sanoin ääneen että se on oikeassa, kuten aina.
Joskus hän uhkasi tappaa itsensä jos mä lähden. Yleensä se oli erilaisia vihjailuja tai suoraan sanottuja viestejä, etten kelpaisi kenellekään muulle ku sille. Uhkauksia satuttaa tai tappaa myös mut riitti. Epämääräisiä, yleisiä puheita muiden satuttamisesta, tai mun asunnon tai piirrustustarrvikkeiden, jne, rikkomisesta.
Nautinnollisesti.
Niin kuin näistä asioista fantasioiminen ois jotenki hauskaa.

Jatkuu.

Teksti ja kuvitus: Memokkeen

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s