Loppuunpalaminen – osa 2

palanut

Palanut

Tikkuja, tikkuja… poltettuja tikkuja. Sieluni on täynnä palavia tikkuja ja mieleni sytyttää vain uusia. Ne palavat hetken ja sitten sammuvat, nopeasti, lohduttomasti. Milloin poltan sen viimeisen ja voin huokaista, -”Vihdoinkin!” Yritin tänään nousta sängystä, unesta, mutta heräsin vain todetakseni että oli huono uni, mutta oli se parempi kuin tämä hereillä olo. Tyynyni haisee, milloin olen viimeksi vaihtanut petivaatteet? En jaksa muistaa, enkä jaksa ajatella. Nousen sängyn laidalle istumaan ja ajattelen, – ”Tänään teen jotakin sellaista, mitä muut pitävät tärkeänä, mutta löydänkin itseni karistamasta sängyltä loppuun poltettuja mielentikkuja. -”Olkoon! Vielä on viimeinen tikku palamassa!

Kuva ja teksti: Katri Valtonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s