Ikävä, kaipaus

 

IkäväElämänsä tanssijatar

”Kun ikävä pusertaa rintaan. Kun todellisuus paiskoo kylmää vasten kasvojasi. Et voi enään koskaan koskettaa toista, nähdä, tai kuulla hänen hersyvää nauruaan. Et enään koskaan saa tunnistaa hänen tuoksuaan. Ja eniten pelkäät, mitä jos unohdan miltä hänen äänensä kuului? Kun jäljellä on kyyneleitä, koetan niillä kastella muistojen ruusuja, jotta ruusut kasvaisivat, voisivat hyvin, ja muistuttaisi minua kaikesta kauniista jota hän elämään kerkesi tuoda. Muistojen ruusut, voikaa hyvin!”

Kuvat ja teksti: Katri Valtonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s