Tulevaisuudennäkymät – osa 1

Lapsena kiipesin usein koivun latvaan. En tiedä miksi, siellä kuitenkin nökötin itsekseni pitkiäkin aikoja vain ihmetellen ja katsellen. Tunsin olevani vapaa ja jotenkin riippumaton. Joskus tuntuu, että olen vieläkin siellä latvassa ja katselen kun ihmiset elävät, vähän kuin muurahaispesässä. Kaikilla on suunta ja paikkansa minne mennä.  On surullista, kun en näe horisontin taakse. Ei vain ole mitään minkä takia tulisin alas, eikä ole ketään, joka tulisi tänne ylös. Sitten sitä vaan ollaan, kun ei muutakaan voi. Kasvan tähän puuhun kiinni kuin kääpä.

– minä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s