Parantuminen – osa 6

Viimeisimmän hoitosuhteeni loppulausunnossa lukee diagnoosien alla muun muassa: ”F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso”

Toistuva masennus. Niin minä itsekin olen kokenut masennukseni viimeisten kahdeksan vuoden aikana.

blogi1
Kun muutin, en jatkanut terapiaa toisella paikkakunnalla. En kokenut sitä tarpeelliseksi. Tuntui siltä, että minulla oli tarpeeksi voimia jatkaa yksin. Kyllä minä jaksaisin.

Tunne siitä, että mielenterveysongelmat eivät enää hallitse elämääsi, on euforinen. Siksi luultavasti oireiden palatessa torjuin ne täysin. Uskottelin itselleni niiden olevan vain ohimeneviä asioita. Elämänihän oli menossa tasaisella tahdilla eteenpäin. Ei tässä vaiheessa enää voi tulla takapakkia. Se on vain stressiä. Väliaikaista.
blogi2
Olen kuitenkin joutunut myöntämään sen, että tarvitsen taas ulkopuolista apua. Olen turhautunut ja katkera. Olin saavuttanut jo niin paljon. Pelkään kuilun pohjaa, enkä halua sinne takaisin.

On outoa, kuinka vaikeaa avun hakeminen on masentuneena. Ahdistus estää puhelimessa puhumisen. Apua ei muka ansaitse, tai sitten se tuntuu toivottomalta ja täysin turhalta. Ettei siitä ole mitään hyötyä.

Vedin pitkään köyttä itseäni vastaan.

blogi3

Hakeutumiseni takaisin hoitoon on kuitenkin vasta alkanut ja voin vain sormet ristissä toivoa, että asiat hoituvat. Yritän muistaa, etten vähättelisi omaa pahaa oloani. Aivoni ovat välillä yhä valmiita kieltämään kaiken.

Mutta en minä ole vielä parantunut. Masennus on runnellut itsetuntoani ja minäkuvaani niin paljon, että se tuskin voi koskaan enää olla täysin ehjä. Siitä huolimatta en ole joutunut takaisin kuilun pohjalle. Olen päässyt jo kauas sieltä, mistä joskus aloitin.

blogi4

Siinä missä mielenterveysongelmani olivat ennen ylitsepääsemätön vuoristo, on edessäni pikemminkin jyrkkiä mäkiä. Masennukseni on erilaista kuin ennen – se ei välttämättä aina pysäytä minua, vaikka hidastaakin kulkemistani.

En usko, että välttämättä koskaan parantuisin täysin. Mielenterveysongelmistani ja sairauksistani koostuvat haasteet ovat luultavasti aina olemassa. Siihen kuitenkin uskon, että tulevaisuudessa kykenen nauttimaan elämästäni pitkiäkin aikoja ilman että sairauteni sitä rajoittaisi.

blogi5

Teksti ja kuvat: Ruakku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s