Työttömyys ja masennus – osa 2

rikki-jobless-finsmol

On hankalaa ajatella tulevansa tuottoisaksi osaksi yhteiskuntaa, kun suurin osa päivistä menee kamppaillessa itsensä kanssa.
Usein käy niin, että kun ujosti alkaa päästä taas tasapainoon itsensä kanssa, ja tulee se harvinainen päivä kun ei omat negatiiviset ajatukset jätä täysin sängyn pohjalle. Menet sitten ihmisten ilmoille… josta aina tulee nämä samat vanhat kysymykset kaikilta.

”Oletko töissä?”
”Opiskeletko?”

Se pettymys ja ihmettely toisen silmissä kun ei sinulla ole tarjota kumpaakaan. Se kumma identiteetin puute, niin kuin et kuuluisi joukkoon, kun et voi antaa työpaikkaa tai opiskelua jolla toinen voisi sinut leimata ja tunnistaa.
Paluu takaisin sängyn pohjalle pohtimaan, miksi vaivauduit edes sieltä ylös. Sinun omat pienet saavutukset tuntuvat taas niin riittämättömiltä verrattuna kaikkiin muihin, jotka sängystä nousemisen lisäksi pääsevät kouluun tai töihin asti. Peitto, jonka alle jäät piiloon häpeämään, tuntuu siltä kuin se olisi tehty ahdistuksesta, joka sinut peittää päästä varpaisiin.

Kuvitus ja teksti: Memokkeen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s